Lumiset säärystimet

Meidän pienelle tanssitytölle tuli tehtyä tällaiset säärystimet:

Aikaa sitten näin kuvan villasukista, jotka oli neulottu vaihdellen joustinneuletta ja oikeita sekä nurjia kerroksia. Tämän muistikuvan perusteella neuloin säärystimet ja viimeistelin virkatuin lumihiutalein.

Lanka: 7 veljestä
Silmukoita: 40
Koko: 2-4 vuotta

Vihdoinkin: Mutakakku

 Vihdoinkin siksi, että reseptejä tähän herkkuun on tullut kokeiltua ties kuinka monia, eikä yksikään ole ollut juuri toivotunlainen, vaikka hyviäkin on osunut kohdalle. Lopulta kokemuksen kartuttua tein kokeilun aivan oman mielen sopukoista ja tämä resepti oli minun makuuni lähes täydellinen, aina voi parantaa =).

 200 g tummaa suklaata (itse suosin tällä hetkellä Pandan hurmaavaa tummaa)
 200 g voita
 5 munaa
 3 dl sokeria
 2 dl vehnäjauhoja
 3/4 dl kaakaojauhetta
 1 ½ tl leivinjauhetta
 ½ tl suolaa

Sulata voi kattilassa ja paloittele sekaan suklaa. Sekoittele tasaiseksi seokseksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita vaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja voi-suklaaseosta.
Voitele ja jauhota irtopohjavuoka (25-27 cm). Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla 200 asteessa 15-20 min.
Huom! Kakun kuuluu jäädä sisältä tahmeaksi. Älä siis ylikypsennä.
Koristele tomusokerilla ja nauti vaniljajäätelön kera.

Pipariaskartelua

 Lapset kauniisti kyselivät, miksei meillä KOSKAAN ole piparitaloa ollut ja olisiko sellaista IKINÄ tulossakaan =). Olihan se siis pakko todeta, ettei tämä äiti ole sellaista koskaan tehnyt ja ehkäpä korkea aika olisi edes yrittää moista. Kauhulla muistelin erään ystäväni saamia palovammoja, kun sulaa sokeria oli valunut käsille kesken liimausurakan... Lisäksi mitään aavistusta ei ollut järkevän mallisista kaavoista tai oikeastaan mistään aiheeseen liittyvästä. Tämä tietämättömyys kääntyi onneksi, sillä naapurille aiheesta nuristuani hän keksi eräässä leivonnaiskirjassaan olevan toimivat kaavat niin taloon, junaan kuin kirkkoonkin. Tämän kirjan lainasin ja kotona selailin muitakin mielenkiintoisia reseptejä, joita oli aivan liian monta! Niinpä minunkin oli saatava oma kappaleeni Parhaat leivonnaiset-kirjasta =).
 Junan ja talon askartelin tänä vuonna ja kyllä niissä hommaa olikin. Kyllähän niistä näköisiä tuli, ja jos huomioidaan tekijän kokemattomuus voitaisiin pitää jopa vallan onnistuneina kokeilukappaleina. Meidän nelikuinen osallistui sellaisella tohinalla koristeluun sylistä käsin, ettei ehkä jokainen helmi ole aivan paikallaan, mutta haittaako tuo sittenkään?

 Ja niitä palovammoja ei tullut onnekseni ainoatakaan!

Palatossut dominotekniikalla

Keksin neuloa anopille palatossut. Siitä se ajatus lähti ja pitkälle se sitten veikin. Ensin neuloin ihan perinteiseen tapaan yhden tossun ja totesin sen olevan hieman tylsä, vaikkakin hauskan muotoinen. Päätin virkata isoäidinneliöt uloimmaisiksi varsipaloiksi ja yllätyksekseni koon sai helposti täsmäämään täysin neulottuihin neliöihin.

 Lisäksi tossun kokoaminen oli aika rasittavaa puuhaa, langanpäitä oli pääteltävä hirvittävä määrä. Tutkailin perinteistä palatossua ja totesin dominotekniikan ehkä sopivan loistavasti tähän malliin. Lisänä tällä tyylillä saisi tossun näyttämään entistä pienemmistä paloista kootulta, joten toisi myös lisää jujua muuten yksinkertaiseen neuleeseen. Enpä tiennyt tulisiko lopputulos muistuttamaan tossua lainkaan aloittaessani, mutta aivan oikeanlaisiltahan nuo näyttävät =).

 

Lankana 7 veljestä.
Aloituksessa silmukoita 35.
Koko 36-38.

Isänpäiväkakku

 Tällä kertaa isänpäivää vietettiin syöden sankarin toivomaa mansikkakakkua. Lasten koristelemasta kakusta tuli näin upea. Etenkin tekijät olivat erittäin ylpeitä teoksestaan ja tärkeää oli saada kakku näytille tänne blogiin =). 

 Pohjaksi valitsin itselleni uuden sienikakkupohjan, joka oli kyllä loistavan makuinen ja todella pehmeä. Jää siis varmasti käyttöön. Täytteeksi tuli Lemon curd-tahnaa ja mansikkamoussea. Muu perhe hieman vierasti tuota Lemon curdia, mutta minusta oli loistava makua raikastava lisä kakussa.

 Sienikakkupohja (vuoka n. 26 cm):

5 munaa

2 ½ dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 ½ dl kiehuvaa vettä

 Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Kiehauta vettä ja mittaa vasta sitten oikea määrä haihtumisen vuoksi. Lisää todella pienissä erissä vaahtoon. Lisää lopuksi jauhoseos vähitellen hyvin sekoittaen. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista uunin alatasolla 25-30 minuuttia.

 Kostutus:

n. 2 dl mansikkamehua

 Täyte:

2 ½ dl mansikkakermaa

1 ½ dl vispikermaa

½ prk maitorahkaa

500 g mansikoita

1 dl tomusokeria

2 tl vaniliinisokeria

3/4 dl vaniljakreemijauhetta

(sokeria maun mukaan)

Vatkaa kermat kunnon vaahdoksi. sekoita joukkoon sokerit, maitorahka, soseutetut mansikat ja vaniljakreemijauhe. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria.

  Leikkaa hyvin jäähtynyt pohja kolmeen osaan. Kostuta ensimmäinen pohjalevy, sivele päälle hieman Lemon curd-tahnaa ja levitä reilusti täytettä. Aseta päälle keskimmäinen levy, kostuta hyvin ja täytä samoin. Kostuta päällimmäistä levyä hieman alempia reilummin, jää helposti vähän kuivaksi

 Koristelu:

2 ½ dl vispikermaa

sokeria maun mukaan

2 tl vaniliinisokeria

värikkäitä karkkeja

 Vatkaa kerma ja lisää sokerit. Levitä kakun päälle. Asettele päälle ja reunoille karkkeja väriä ja makua tuomaan.

Huovutettu pallukkakori

 Anoppilaan aloin vuosi sitten virkkaamaan Huopasesta joululahjaksi sisustuskoria, kun vähän vastaavanlaista ovat meillä ihastelleet. Siinähän kävi sitten vähän kehnosti, kun huomasin vahvan villan hajun pahentavan entisestäänkin kauheaa raskauspahoinvointia. Eihän siitä mitään tullut, kun aina yrittäessä virkata alkoi kakominen. Nyt, vuotta myöhemmin, kori valmistui lopulta ja menee siis tulevan joulun lahjana perille.
 Aikamoinen urakka oli virkata ja kun lopulta olin virkannut viimeisen kerroksen meinasi usko loppua. Ei tosiaan kovin tuttua puuhaa tämä huovuttaminen pesukoneessa, ja vaikka tiesin korin kutistuvan huimasti, näytti se mielestäni silti muodottomalta, reikäiseltä ja ennenkaikkea lötköltä mikälieltä. Tällainen siitä silti lopulta tuli:

 Aika jämäkän oloinen, eikö? Lötköys hävisi tyystin ja muoto on kaunis. Voisi pitää onnistuneena työnä ja tällaiset olisivat hauskoja kotonakin, ehkäpä joskus vielä kaivan jättiläiskoukun esiin ja... Hmmm... Mies keksi, että olisivat hauskoja koristeruukkuja huonekasveille.

 Malli on vuodentakaisesta Novitasta, tosin hieman muunneltuna.

Kohokuvioiset sukat

 Seuraavat yritelmät Novitan sukkalehdestä tuli tehtyä miehelle. Etsin jotain vähän perussukasta poikkeavaa ja kuitenkin miehelle sopivaa. Palmikot tai pitsikuviot eivät ehkä kuitenkaan ihanuudestaan huolimatta istuisi miehen tyyliin.

 Tällaiset tuli sitten tehtyä, ja näihin olen tyytyväinen. Näyttäisivät istuvan jalkaan oikein kauniisti ja kuulemma mukavatkin ovat. Neulominen oli hauskaa, joskin perussukkia hitaampaa.

 Seuraavaksi sitten jotain pukinkonttiin pitäisi valmistua...

Pentuhaaveita

 15.11, mahdollinen laskettu aika tulevalle perheenjäsenelle! Ultrassa ei ole kasvattaja vielä narttua käyttänyt, mutta oireita on ilmennyt. Nyt on aikamoinen malttamattomuus vaivana... Ihanaa saada kaveri tuolle meidän vehnäpurrille.

 Toisaalta... Viimeksi saimme 10 viikkoa vanhan terroristin perheeseemme. Se pissasi juostessaan ympäri kotia, puri kaikkea ja kovaa, eikä kertakaikkiaan uskonut tai kunnioittanut ketään tai mitään. Osan yöstä jouduin pitämään sitä hihnassa, muuten se ei pysähtynyt millään. Tällaisia hetkiä oli hyvin harvoin:

 Niistä sitten nautittiin ja kauhulla odotettiin seuraavaa hepulia =). Etenkin miehen varpaat kokivat kovia, eikä hauskempaa lelua tietysti löytynyt, saihan tällä pureskelulla aina mainion reaktion aikaiseksi.

 Onneksi aika kultaa muistot ja nykyään, 2 vuotta myöhemmin, lähinnä naurattaa. Nyt meillä asustaa vehnäterrieriksi erittäin epätyypillisesti varsinainen sohvaperuna, kunhan pääsee riittävästi ulkoilemaan ja nenää käyttämään. Työtä on kyllä tehty ja ilmeisen monessa asiassa onnistuttu.

 Nyt sitten aloitetaan toisen uroksen kanssa alusta, mutta tällä kertaa olemme valmistautuneempia tulevaan, eikä kovin todennäköistä ole saada toista yhtä kovapäistä yksilöä samaan perheeseen. Näin on ainakin uskoteltava itselleen. Pitkää pinnaa tarvitaan varmasti sekä meiltä ihmisiltä, että tulevalta isoveljeltä. Ja tätä kaikkea en sitten malttaisi millään odottaa.

Kerran törmäsin lausahdukseen: "Onni on otsatukka".

Tämä pitää todella paikkansa, ainakin meillä. Ei voisi rakkaampi olla tuo ärripurri.

Metsäiset palmikkosukat

 Ensimmäiset Novitan sukkalehdestä neulotut sukat. Lisäksi sain vihdoin puiset sukkapuikot ja niitä tuli samalla kokeiltua. Ihania molemmat tuttavuudet! 

 Aikuisiällä on oppinut nauttimaan villasukista ja tämä pari teki erityisen iloiseksi. Ihanaa kokeilla jotain uutta ja onnistua siinä ilman suurempia kömmähdyksiä. Palmikkosukkia en ole koskaan aiemmin edes yrittänyt tehdä, ihaillut vain kauempaa muiden tekemiä kauniita palmikoita. Viikon verran näissä meni, ensimmäisessä paljon kauemmin kuin toisessa.

 Meillä lapset ovat poikkeuksellisen innoissaan äidin tekemistä käsitöistä (jopa sukista) ja heti näiden valmistuttua alkoivatkin kysellä kenelle seuraava pari tulee. Isällehän nuo ja sekös vasta TYLSÄÄ olikin =).

Suklaasydän

 Pojan nimipäiväkakku näytti tältä ja oli nimensä mukaisesti todella suklainen, kuten toiveissa olikin. Kääretorttulevystä muotoiltu sydän onnistui yllättävän helposti, vaikka aikamoista mittailua mahdollisimman suuren sydämen aikaansaamiseksi vaadittiinkin. Laitoin kaavan talteen mahdollista tulevaa käyttöä varten, pääsee sitten vähän oikaisemaan.

Kääretorttulevy:

4  munaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl  perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta


Kostutus:

1-1,5 dl maitoa
1,5 tl vaniliinisokeria


Täyte:

2,5 dl vispikermaa
200 g Daim-suklaata (marabou)
100 g vaniljarahkaa
200 g kotimaisia vadelmia

Päälle:

2,5 dl vispikermaa
sokeria ja vaniliinisokeria maun mukaan
75 g haluamaasi suklaata raastettuna



 Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi kunnolla, jottei valmiissa pohjassa maistuisi muna. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja siivilöi vaahtoon pienissä erissä mahdollisimman varoen. Kaada uunipellille ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla 8-10 min.  Kumoa mahdollisimman pian sokeroidun leivinpaperin päälle ja irroita leivinpaperi heti, ettei ehdi tarttua pohjaan kiinni.

 Leikkaa pohjasta kaksi mahdollisimman suurta sydäntä ja kokoa rippeistä vielä yksi sydän alimmaiseksi tai keskimmäiseksi kerrokseksi.

 Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita rahka vaahtoon. Sulata suklaa mikrossa ja vatkaa joukkoon.

 Kostuta ensimmäinen sydän vaniliinimaidolla ja levitä puolet täytteestä päälle. Painele puolet vadelmista suklaavaahtoon. Aseta päälle toinen sydän ja kostuta sekä täytä samoin. Päällimmäiseksi tulevaa pohjaa kannattaa kostuttaa hieman alempia enemmän, jää helposti vähän kuivaksi. Kuorruta sokereilla maustetulla kermavaahdolla ja raastetulla suklaalla.

Nimipäivälahja

Ensimmäiset täysin ilman ohjetta virkatut amigurumit tein esikoispojalle nimipäivälahjaksi. Angry birds on nyt SE juttu, joten näiden hahmojen innoittamana syntyi tällaiset tekeleet:

 Ja vielä yhteiskuvassa:

Tekijä kiittää osien sommittelussa auttanutta miestään, joka on huomattavasti paremmin perillä lintujen oikeasta olemuksesta.
 Lahjan saaja oli aivan innoissaan ja pikkusisko alkoi vaatia heti omia kappaleitaan, joten eivät taida jäädä viimeisiksi...
 Tyytyväinen täytyy siis olla itsekin lopputuloksesta, vaikka tekiessä uskonpuute vaivasikin.

Kiitos Novita!

Aivan ihana yllätys villasukista innostuneelle tuli postissa. SUKKALEHTI! 34 ohjetta, ihania palmikoita, pitseja, erilaisia kantapäitä ja kärkikavennuksia. Näitä tulee taatusti tehtyä paljon, ensimmäiset tänään valmiit, toivotaan...