Pentuhaaveita

 15.11, mahdollinen laskettu aika tulevalle perheenjäsenelle! Ultrassa ei ole kasvattaja vielä narttua käyttänyt, mutta oireita on ilmennyt. Nyt on aikamoinen malttamattomuus vaivana... Ihanaa saada kaveri tuolle meidän vehnäpurrille.

 Toisaalta... Viimeksi saimme 10 viikkoa vanhan terroristin perheeseemme. Se pissasi juostessaan ympäri kotia, puri kaikkea ja kovaa, eikä kertakaikkiaan uskonut tai kunnioittanut ketään tai mitään. Osan yöstä jouduin pitämään sitä hihnassa, muuten se ei pysähtynyt millään. Tällaisia hetkiä oli hyvin harvoin:

 Niistä sitten nautittiin ja kauhulla odotettiin seuraavaa hepulia =). Etenkin miehen varpaat kokivat kovia, eikä hauskempaa lelua tietysti löytynyt, saihan tällä pureskelulla aina mainion reaktion aikaiseksi.

 Onneksi aika kultaa muistot ja nykyään, 2 vuotta myöhemmin, lähinnä naurattaa. Nyt meillä asustaa vehnäterrieriksi erittäin epätyypillisesti varsinainen sohvaperuna, kunhan pääsee riittävästi ulkoilemaan ja nenää käyttämään. Työtä on kyllä tehty ja ilmeisen monessa asiassa onnistuttu.

 Nyt sitten aloitetaan toisen uroksen kanssa alusta, mutta tällä kertaa olemme valmistautuneempia tulevaan, eikä kovin todennäköistä ole saada toista yhtä kovapäistä yksilöä samaan perheeseen. Näin on ainakin uskoteltava itselleen. Pitkää pinnaa tarvitaan varmasti sekä meiltä ihmisiltä, että tulevalta isoveljeltä. Ja tätä kaikkea en sitten malttaisi millään odottaa.

Kerran törmäsin lausahdukseen: "Onni on otsatukka".

Tämä pitää todella paikkansa, ainakin meillä. Ei voisi rakkaampi olla tuo ärripurri.